Jump to content

Photo

Se Loputon Vaellus


  • Please log in to reply
5 replies to this topic

#1
Tyven

Tyven
  • Members
  • 554 posts
  • GenderMale
  • LocationHelsinki...
Se Loputon Vaellus

Ken vei meidät tuonen maille?
Se ken maansa möi ja sukunsa surmasi
Heitti meidät pahoille pedoille
Se ken veljensä verta kullasta vuodatti

Koskaanko saa hän maksaa teoistaan?
Koskaanko käärmekieli tuntea ahneuttaan?
Hän ken maansa möi ja sukunsa surmasi
Veljensä verta kullasta vuodatti

Nyt pakenee hän vihaa jumalten
Ikuinen matka alla polttavan taivaan
Ainiaan ovat tapetun veljet perässään
Kosto sulommalta maistuu kuin koskaan

Ja kun kerran on maistanut maljaa myrkyllistä
Sitä joka sukunsa verestä uutettu on
Ikuisesti pelkuri tuo on kävelevä
Petturin taival; surullinen vaan lohduton

Aina luopio tulee taivaltamaan
Hyytää Aurinko ja polttaa pakkanen
Kuuko kullasta kaunistuu? Tähdissäkö enemmän lumoa?
Ei ruoho muutu vihreämmäksi hopeasta, kullasta

Ja joka puun takana ne ovat, piileskelevät
Nuo silmät, pahat, kaiken näkevät
Katse joka häntä ainiaan seuraa
Mikset voisi jo etsiä hautapaikkaa?

Ikinäkö saa hän rauhaa?
Ainako kunnialleen kaivaa hautaa?
Vaiko vielä joskus ylös nousee?
Vaan ainaankoo luopio yössä kulkee?

Kuin vaaniva peto hänet löytää jo pelko
Ei koskaan saa rauhaa teoiltansa
Ja aina tulee etsimään keinoa paeta
Vaan sitä ei löydy; kostonhimoinen kansa

Kun jäljessään on.
Kuolon kierre loputon.

Kaikista parhain on kosto, kun sen rakkaiman puolesta toteuttaa
Se kun miekan huotrastaan ottaa; jousen nuolelle asettaa
Ja kaiken vihansa siihen nuoleen vuodattaa
Petturille terällä kertoo suruaan

Mutta ei syvin sydämessä saa tyydytystä taposta
Ei ole enää sisin ihmisen kuin sydän suden
Vaan jatkuu surman saatto läpi vuosien
Kunnes ei enää yhtään ihmistä vaella päällä maan.

Tyvenet vedet, hiljainen maa ja uinuva taivas on vaan.

Kommentoikaa, mutta älkää ihan lytätkö :D Olen varmaan lukenut liikaa Tolkienia ja liian vähän Tuomaksen tekstejä, runoni kun ovat yleensä enemmän tällaisia kertovia tekstejä. Ja lopulta kaikki tuntuu päättyvän siihen miten jäljellä maan päällä on vain luonto.
  • 0

out of the blue and into the black


#2
un vers

un vers
  • Members
  • 16 posts
Huh, onpa synkkä. Eikä se välttämättä paha asia ole :)

(Ihan pakko kysyä muuten: onko tuo sinun kuvajainen Peikko- ja/tai tonttukirjasta ja hahmo nimeltään Räkäkurlu?
Jos muistan jostain muistin kätköistä yhtään oikein.)

Runossasi on kauniita hetkellisiä kuvia ja hienoja sanavalintoja.
  • 0

#3
Tyven

Tyven
  • Members
  • 554 posts
  • GenderMale
  • LocationHelsinki...
Kiitos kommentista :)

Joo, avani on tonttukirjasta, mutta se on ihan tavallinen peikko, räkäkurlu on se about 7sorminen jättiläinen. Kirja oli mulle todella tärkeä lapsuudessa, ja kun tollanen kuva nyt löytyi... :D
  • 0

out of the blue and into the black


#4
un vers

un vers
  • Members
  • 16 posts
Räkäkurlu oli sitten kai juuri se suuri kammotus, joka piteli tonttua kädessä ja oli laittamaisillaan sitä siihen hiomakiven pinnalle. Hiukan karmaiseva kuva... en ole nähnyt sitä 150 vuoteen ja muistan edelleen, jos muistan oikein sitäkään. No.

Runoaiheeseen: jos on jotain positiivisempaa, niin laita lisää. Tai mitä vain.. on aika hiljaista ollut.
  • 0

#5
Tyven

Tyven
  • Members
  • 554 posts
  • GenderMale
  • LocationHelsinki...
Joo, just se se on. Taidanpa kaivaa kirjan jostain...

On mulla runoja, paljonkin, ja suurin osa niistä on valoisampia. Tuossa edellisessä yritin siis kuvata sitä tunnetta, jos on pettänyt jonkun läheisensä, ja sitten yrittää paeta tekoaan. Se pako tietysti jatkuu aina, unissakin, joten et pääse koskaan karkuun. Sitten tossa on myös sitä kostonsuloa ja -himoa. "Silmä silmästä ja koko maailma on sokea" kuvaa aika hyvin tuota loppua.

Ja ai niin, tyven tarkoittaa peilityyntä, runossa ei siis sanota minun Tyvenen vedet vaan siis tyynet vedet. Jos tajusitte :D
  • 0

out of the blue and into the black


#6
Tyven

Tyven
  • Members
  • 554 posts
  • GenderMale
  • LocationHelsinki...
Runoilijan Tarina

Yks' runoilija vain vanha kotonaan istui
Kanssa maljan mit' täyttyi viini
Eloaan harmaaparta muisteli
Muistoist' synkin tuo mieleensä hiipi

Vain pienoinen ol' soittaja tuo
Ratsumies kun saapui kotiinsa
Luki kirjeen kuninkaan hovista
Ol' isänsä halunnut sotiinsa

Ei ymmärtänyt poika niin nuor'
Isäänsä viimeist' kertaa näkevän
Mieli tuohon suuntaan muuttui vast'
Kun näki vihollisen hyökkäävän; niin väkevän

Kylästään pakeni hahmoja kaks'
Pieni poika sekä äitinsä
Jo nuoli tavoitti äitinsä; kaatui rakkain viereensä

Ei unohda varmaankaan koskaan
Kuinka vanhempansa kuolivat
Vaik' rakkaat manan maille siirtyy
Emme koskaan heit' unhoita

Ei lähtenyt poika tuo kostamaan
Hänet toiseen sukuun otettiin
Taisteli suruaan vastaan huilullaan
Ja sanan säilällä

Vaan herää ukko jo mietteistään
Lauluun satakielen
Miettii "Elämä jatkukoon"
Nostaa huilun huulilleen

Routa

Jos talvella kulkusi tänne käy,
Ei Aurinkoo, puuta missään näy
Kylmä ja jää on kovettanut maan
Ja Kuu, tähdet maalaa taivaan

Tämän pohjoisen maan
Polkuja tallaan kai ainiaan
Halki ikimetsien
Kuljen jäljissä karhujen

Nuo valkeat kentät ne kirkkautta loistaa
Miten ihminen muka maan tän' vois omistaa?
Villiksi syntyi; jo villinä on pysyvä
Ain' voima ikuinen tääl' on elävä

Alla auringon tän' pohjoisen maan
Vaellan kauan; kuin ikuinen
Ja kun maailma joskus tuhonsa kohtaa
Suden uneen vaipua saa

Ja luopion vereen nukahtaa
Mustaan, katkeraan.

Kai kerran se aika jälleen saa
Jolloin miehen mahti hajoaa
Karhun kynsi taas mahdin saa
Ja paikastansa kynnellänsä muistuttaa

Ja luopion vereen nukahtaa
Mustaan, katkeraan.
Kostonsa saaneena
Maailman herrana.

Hihii, ovat nämäkin olleet valmiina vaikka kuinka kauan mutta kun olen tämmönen pilkunnuss... anteeksi, viilaaja, niin hiominen vie aikansa.
  • 0

out of the blue and into the black





0 user(s) are reading this topic

0 members, 0 guests, 0 anonymous users